Bedlingtoninterrierin jalostuksen tavoiteohjelma (hyväksytty 28.3.1999)

1. Vahvistaminen
Hyväksytty Suomen Bedlingtonkerho ry - Bedlingtonklubb i Finland rf vuosikokouksessa Helsingissä 28.03.1999 sekä Suomen Terrierijärjestö ry - Finlands Terrierorganisation rf vuosikokouksessa Espoossa 15.04.1999 sekä SKL:n jalostustieteellisen toimikunnan kokouksessa 5/99 08.11.1999.

2. Rotujärjestö
Bedlingtoninterrieri kuuluu Suomen Terrierijärjestö ry - Finlands Terrierorganisation rf alaisiin rotuihin.

Järjestössä on 2302 (31.12.1998) jäsentä, joista bedlingtoninterrierien harrastajia on 95 eli järjestön jäsenyhdistyksen Suomen Bedlingtonkerho ry - Bedlingtonklubb i Finland rf jäsenet (33 äänivaltaista perhejäsentä lukuunottamatta). Järjestön toiminta kattaa koko maan.

3. Rodun kehittyminen
Rotu on kehitetty Englannissa ja sitä käytettiin aluksi rottien, kettujen, mäyrien, kaniinien ja jänisten metsästykseen.

Aikaisin mahdollinen vuosiluku, joka voidaan mainita Bedlingtoninterrierin historiassa on 1782, jolloin on syntynyt uros Old Flint. 1800-luvun alussa on ollut Old Peachem -niminen metsästyskoira, jota voitaneen kutsua bedlingtoninterrierin esi-isäksi. Old Peachem on myös Phoeben (1820) taustalla. Phoeben ja Old Piperin jälkeläinen Young Piper on ollut ensimmäinen bedlingtoninterrieriksi kutsuttu koira.

Ensimmäinen valio on ollut J. Pickettin uros Tyneside (1869).

Vuonna 1877 bedlingtonharrastajat ovat kirjoittaneet ensimmäisen rotumääritelmän. Bedlington Terrier Assosiationin rotumääritelmä on vuodelta 1924.

Suomeen bedlingtoninterrieri tuli ensimmäisen kerran Skotlannista vuonna 1907 ja 1925 syntyi pentue englantilaisista vanhemmista, mutta ensimmäinen maailmansota hävitti kannan. Uusi tuleminen tapahtui 1957 tanskalaisella tuonnilla Jalnas FÜrstinnan Bae-Bae. Seuraava tanskalainen tuontikoira, narttu Blue Light, vuodelta 1958 löytyy vielä tämän päivän siitoskoirien sukutauluista. Sitä seurasi 60-luvulla muita tuonteja Tanskasta, Englannista, Ruotsista sekä Hollannista.

4. Levinneisyys
Englannissa bedlingtoninterriereitä rekisteröidään vuosittain 340 (tilasto vuosilta 1993-1997) kpl. Rotua esiintyy ympäri maailman, mutta lukumäärä on pysynyt kaikkialla vähäisenä. Vuosittaiset rekisteröintimäärät Pohjoismaissa: Ruotsi n. 47 (Tilasto: 1993 - 1997), Norja n. 7 (Tilasto: 1994 - 1998) ja Tanska n. 9 (Tilasto: 1994 - 1998). Euroopassa rotua tavataan lisäksi mm. Hollannissa, Saksassa, Tsekkoslovakiassa, Ranskassa, Italiassa sekä Venäjällä, Virossa ja Liettuassa. Muut maat, joissa rotua esiintyy: USA, Kanada, Argentiina ja Australia sekä Japani ja Etelä-Afrikka.

Kannan suuruus Suomessa on 158 yksilöä (tilasto: 1988 - 1998). Rodun rekisteröintimäärät ovat laskeneet 60 -luvun lopulta ollen silloin 60 yksilön luokkaa. Nykyisin rekisteröidään keskimäärin 12 yksilöä vuodessa.

5. Käyttötarkoitus
Bedlingtoninterrieriä pidetään Suomessa lähinnä seurakoirana. Englannissa sitä käytetään metsästykseenkin ja siellä on kasvattajia, jotka ovat keskittyneet vain käyttökoirien (The Working bedlington) kasvatukseen. Englannissa ja Saksassa osallistutaan myös tottelevaisuuskokeisiin yleisesti.

Näyttelyihin bedlingtoninterrierit osallistuvat Suomessa noin 160 kertaa vuodessa ja aiemmin satunnaisesti myös tottelevaisuuskokeisiin.

6. Siitosmateriaali
Rodussa vuosina 1989-1990 tehdyn DNA-tutkimuksen pohjalta todettiin materiaalin olevan erittäin homogeeninen. Tutkimustuloksia on pyritty käyttämään hyväksi jalostusneuvonnassa. Vain osa kasvattajista on käyttänyt hyväksi jalostusneuvonnan palveluja.

Vuosina 1994 -1998 on käytetty siitokseen 13 eri urosta ja syntynyt on kaikkiaan 14 pentuetta yhteensä 49 pentua (rekisteröintejä 59). Tuonteja tänä aikana 10. Ohjeellinen arvo 5 % pennuista samalta urokselta 5 vuodessa ylittyy 6 uroksen kohdalla. Ohjeellinen arvo 25 % vuodessa tekee rekisteröinnin ollessa 12 pentua, 3 pentua vuodessa ja viidessä vuodessa pentuja saisi olla vain myös se 3 pentua.

Eri urosten käyttö on lisääntynyt edelliseltä 5-vuotiskaudelta (aiemmin 8/18). Suositellaan jatkamaan samaan tapaan edelleen.

(Suositus: uroksella yksi pentue korkeintaan, jonka jälkeen jälkeläiset tutkitaan ja harkitaan sen jälkeen jatkokäyttöä jalostusarvon mukaan).

Sukutauluissa ei saisi olla samoja koiria kolmessa polvessa. (Hieman vaikea toteuttaa rodussa, mutta ei kuitenkaan mahdoton.)

7. Terveys
Rodussa tiedetään esiintyvän seuraavia perinnöllisiä sairauksia:

Perifeerinen PRA (etenevä verkkokalvon surkastuminen): tauti on yhden resessiivisen geeniparin aiheuttama ja johtaa homotsygootin yksilön sokeuteen. Suomessa tiedossamme yksi tapaus vuodelta 1985.

RD (Retinal Dysplasia = verkkokalvon vajaa kehitys ): Rodulla esiintyy yleistynyt muoto, joka periytyy resessiivisesti ja johtaa homotsygootin yksilön sokeuteen jo pentuvaiheessa. Suomessa ei ole todettu sokeita yksilöitä.

Kyynelkanavat eivät muodostu tai nenäosuus on tukkeutunut: perinnöllisyysaste ei ole tunnettu. Esiintyy rodussa jonkin verran myös Suomessa.

HC (Hereditary Cataracta = silmän mykiön samentuminen): oletetaan periytyvän resessiivisesti. Suomessa ei tiedossamme näitäkään tapauksia.

Entropium (alaluomi kääntyy sisäänpäin): esiintyy rodussa jonkin verran. Pyrkimys pieniin silmiin jalostuksessa voi lisätä tämän ominaisuuden esille tuloa.

Kuparitoksikoosi: periytyy resessiivisen autosomaalisen geenin välityksellä. Vuosina 1985 - 1996 rekisteröidyistä 186 koirasta on tutkittu maksabiopsialla 56 % ja näistä 31 %:lla on todettu kohonnut kuparipitoisuus (yli 1000 ppm 23 %:lla) maksassa. Kantajia arvioidaan tällöin olevan 49 % kannasta.

Suomessa vuosina 1996-1998 tehdyssä DNA-tutkimuksessa oli mukana 129 suomalaista koiraa. Vuosina 1985-1996 rekisteröityjä koiria näistä oli 99. Tutkituista 27 oli rekisteröity aiemmin ja 3 vuonna 1997. DNA-tutkimuksessa pystyttiin tulkitsemaan ainakin osittain 125 yksilön markkerityyppikombinaatiot. Näistä sairaaksi arvioitiin 25 %, kantajiksi 49 % ja vapaiksi 26 %.

Tassukovettuma (Crack pads): Periytyminen ei tunnettu bedlingtoninterrierillä (oletetaan resessiiviseksi). Todettu useilla yksilöillä myös Suomessa. Sairaita ei tulisi käyttää siitokseen.

8. Jalostustavoitteet

8.1 Ulkomuoto
a. Rotumääritelmä (liitteenä)
Rotumääritelmä on hyväksytty FCI:ssa 24.7.1989.
Rotumääritelmän käännös on hyväksytty SKL-FKK:ssa 12.12.1989.

b. Tulkinnat
Liikkeet ja etuosa
Huomiota pitäisi kiinnittää eritoten rodunomaisten liikkeiden ja etuosan säilymiseen. Edestä katsoen koira on leveämpi kyynärpäiden kohdalta kuin tassujen kohdalta niin seisoessa kuin liikkuessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sillä saisi olla löysät kyynärpäät tai että se saisi astua ristiin. Katso kuva.

Eturaajat ja käpälät
Eturaaja näyttää sivustakatsoen hivenen taipuvan ranteesta, ei kuitenkaan liiaksi. Käpälät ovat ns. jäniksen käpälät, ei monelle muulle terrierille niin tyypilliset kissantassut.

Karvapeitteen laatu ja väri
Turkissa pitää löytyä pehmeämmän karvan joukosta ns. tukikarvaa. Ihanne väritys on tummat kyljet, vaalea pää, korvatupsut ja etujalat sekä takajalat kintereistä alaspäin. Tan -väritteisillä koirilla jalkojen karvoissa on kellertävä vivahde.

Purennat
Pyrittävä normaaliin leikkaavaan purentaan ja riittävän leveisiin leukoihin sekä täysimittaisiin hampaisiin. Rodussa esiintyy sekä ylä- että alapurentaa ja joillakin yksilöillä kulmahampaiden vajaa kasvua.

Painopiste ulkomuotojalostuksessa
Rodun taso on ulkomuodollisesti hyvä Suomessa. Pyritään säilyttämään se vähintään tällä tasolla. Kiinnitetään huomiota rodunomaisten liikkeiden, etuosan, turkin ja värin säilymiseen kannassamme sekä pyritään estämään purennoissa ilmenevien ongelmien leviämistä rodussa. Pyritään välttämään rodulle vieraiden piirteiden liioittelua esim. ylikulmautumista, joka vaikuttaa rotutyypillisten liikkeiden katoamiseen.

8.2 Luonne
"Hyväntuulinen, hellä, omanarvontuntoinen, ei arka tai hermostunut. Levossa lempeä, mutta ärsyyntyneenä täynnä rohkeutta."

Luonteen rohkeus rodussa pitäisi säilyttää niin, ettei kuitenkaan agressiivisuus pääsisi vallalle vaan hyväntuulisuus säilyisi. Lempeys ja hellyys luonteessa pitäisi erottaa arkuudesta, jota on syytä varoa jalostuksessa, koska se ääritapauksessa voi johtaa agressiviseen käytökseen.

Omanarvontunto tulee esille varsinkin koulutustilanteissa ja vaikuttaa joskus itsepäisyydeltä. Tässä tarvitaan kouluttajan taitoja erottamaan asia.

Rodussa esiintyvä perinnöllinen kuparitoksikoosi voi vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen.

8.3 Käyttöominaisuudet
Rodussa oleva metsästysvietti pyritään säilyttämään.

8.4 Siitosmateriaalin valinta
Rodun sukusiittoisuusastetta pitäisi edelleen vähentää, jos mahdollista siitosmateriaalin hankinnalla ja laajemmalla käytöllä. Otetaan käyttöön ns. working-linjoja harkiten.

Kasvattajiin pyritään vaikuttamaan siten, että siitoskoiria ulkomailta hankittaessa huomioitaisiin geenipohjan laajentaminen.

8.5 Terveys
Rotu on hyväksytty PEVISA -ohjelmaan 1.1.1998 alkaen, jossa määritellään pentueiden vanhempien tutkimuspakko kuparitoksikoosin varalta. Saatujen tutkimustulosten perusteella tehdään maksavian kartoitusta. Suositellaan, että biopsialla selvästi kohonneita arvoja (>1000 ppm) omaavia tai DNA-tutkimuksella sairaaksi todettuja koiria käytettäisiin siitokseen vain harkiten valiten toiseksi vanhemmaksi ei-kantajan.

Siitokseen käytettäville koirille suositetaan myös silmätarkastusta ja tilannetta silmäsairauksien osalta seurataan rodussa.

Tassuvikaisia koiria ei tulisi käyttää siitokseen.

Muidenkin perinnöllisten sairauksien osalta tehdään kartoitusta ja pyritään välttämään sairaiden yksilöiden käyttöä siitoksessa.

8.6. Jalostuksen painopiste
Pyritään huomioimaan jalostuksessa terveys, luonne ja ulkomuoto niin, että meillä olisi terveempi ja edelleen yhteiskuntakelpoinen sekä rotumääritelmän mukaiset erityispiirteet omaava bedligtoninterrieri myös tulevaisuudessa.

9. Jalostukseen liittyvät muut määräykset

9.1. Terveyttä ja lisääntymistä koskevat määräykset ja ohjeet
Piilokiveksisten urosten jälkeläisiä ei rekisteröidä, eikä se saa osallistua näyttelyihin.

Kennelliiton koirarekisteriohjeen mukaan saa narttua penikoittaa korkeintaan kerran kymmenessä kuukaudessa. Kennelliitolta haettaviin poikkeuslupiin annetaan lausunto tapauskohtaisesti.

9.2. Kasvattajaa, koiran kauppaa, maahantuontia yms. koskevat määräykset ja ohjeet
Kasvattaja on velvollinen noudattamaan Kennelliiton määräyksiä ja ohjeita. Rotujärjestön ja harrastavan yhdistyksen jäsen noudattakoon yhdistyksensä sääntöjä ja ohjeita.

10. Jalostusorganisaatio

Bedlingtoninterrierin jalostuksesta vastaa ensisijaisesti Suomen Bedlingtonkerho ry:n vuosikokouksen joka toinen vuosi valitsema kolmihenkinen jalostustoimikunta. Jalostustoimikunnan säännöt on hyväksytty yhdistyksen vuosikokouksessa 5.3.1989. Jalostustoimikunta laatii vuosittain toimintasuunnitelman ja toimintakertomuksen vuosikokouksen hyväksyttäväksi.

Jalostustoimikunnan asiantuntijajäseneksi (ulkomuototuomari, geneetikko) voidaan valita henkilö, joka ei ole yhdistyksen jäsen.

11. Toimeenpano-ohjeet

Jalostusneuvonnassa pyritään käyttämään hyväksi Jalostustoimikunnan työohjeita bedlingtoninterriereille, jotka on hyväksytty Suomen Bedlingtonkerho ry:n vuosikokouksessa 28.3.1999.

Rodussa pyritään toteuttamaan populaation geneettisen rakenteen analyysi, jolla pysytytään arvioimaan populaation perimän monimuotoisuutta ja sukusiittoisuusastetta.

Tavoiteohjelmaa tarkistetaan viimeistään vuonna 2002.