Ulkomuoto
Bedlingtoninterrieri on ihanteellisimmillaan miellyttävä, joustava ja lihaksikas koira. Pää on kiilanmuotoinen, otsalla on silkinhieno vaalea karvatupsu. Ilme on levossa lempeä ja ystävällinen. Selän ja lantion tyypillisen kaarevuuden vuoksi takaraajat vaikuttavat eturaajoja pidemmiltä. Rakenteensa ansiosta koira pystyy laukkaamaan nopeasti ja se näkyy myös sen virtaviivaisessa olemuksessa. Rodunomaiset liikkeet ovat kevyet, sipsuttavat ja joustavat, hieman rullaavat täydessä vauhdissa.

Bedlingtonin karvapeite on kihartuvaa ja pehmeää. Pehmeän karvan joukossa on karkeaa ns. tukikarvaa. Koira voi olla väriltään sininen (blue), maksanvärinen (liver), hiekanvärinen (sandy) tai sininen maksanvärisin merkein (blue and tan). Kaikissa väreissä tummempi karva runkoturkissa on toivottu ominaisuus. Bedlingtoninterrierin turkki leikataan suunnilleen kerran 1-2 kuukaudessa. Perusteellinen kampaus on tarpeen viikottain. Bedlingtonista ei lähde karvaa muutoin kuin kammattaessa.

Bedlingtoninterrierin säkäkorkeus on suomalaisessa kannassa uroksilla 40-46 cm ja nartuilla 36-41 cm. Ihannesäkäkorkeus on kuitenkin noin 41 cm. Suomalaisten koirien keskimääräinen paino on uroksilla 8-11 kg ja nartuilla 6-9 kg.

Luonne
Bedlingtoninterrieri on hyväntuulinen, hellä, omanarvontuntoinen, ei arka tai hermostunut. Levossa se on lempeä, mutta ärsyyntyneenä täynnä rohkeutta. Bedlington on hyväluontoinen, kun ympäristö kohtelee koiraa oikein. Se ihailee omistajiaan ja on herkkä, mutta myös omapäinen ja kateellinen. Herkkyys ilmenee omistajan komentaessa tai nuhdellessa koiraansa. Lieväkin ojennus saa koiralla aikaan kärsivän ja häpeilevän ilmeen. Tämä piirre on tietenkin vaikeutena esim. koiraa koulutettaessa. Lempeää käyttäytymistä ja unista ilmettä ei saa tulkita ujoudeksi tai temperamentin puuttumiseksi.

Bedlingtoninterrieri on älykäs, mutta myös hieman itsepäinen. Se vaatii johdonmukaisen ja ystävällismielisen kasvatuksen. Oikein kasvatetusta bedlingtonista saa ihanteellisen, kuuliaisen ja suojelevan kumppanin. Bedlingtonin historia käyttökoirana näkyy myös nykypäivän bedlingtonissa: se nauttii aktiivisesta elämästä omistajiensa rinnalla. Jotkut bedlingtoninomistajat käyttävätkin koiriaan mm. TOKO:ssa ja agilityssa. Metsästysvaisto on yleensä säilynyt ja Isossa-Britanniassa bedlingtoneja käytetään vielä paikoin kaniininmetsästykseen.

Photo ©: M. Remes

Terveys
Nykyään bedlingtoninterrieri on varsin terve rotu. Rodussa kautta maailman esiintyvä kuparitoksikoosi on Suomessa saatu hyvin kartoitettua eikä sairaita koiria juurikaan enää synny.

Tassukovettumatautia sairastavia koiria löytyy kaikissa linjoissa, sen periytyvyyttä ei ole tutkittu, mutta kun jalostuksessa ei tiettävästi enää käytetä sairaita koiria, on senkin esiintyminen varsin harvinaista. Muutama silmäsairaus - lähinnä HC ja Cilia aberranta - on suomalaisessa kannassa tullut esille.

Bedlingtonin omistajien keskuudessa tehty terveyskysely vuonna 2004 antoi varsin hyvän läpileikkauksen suomalaisen bedlingtonin terveystilanteesta. Muutaman koiran ilmoitettiin kärsivän jonkinasteisesta lähinnä ruoka-aineallergiasta, jonka seurauksena esiintyi joko korvatulehduksia tai tassujen kaluamista. Hoidoksi on riittänyt tulehduksen hoito ja ruokavalion muutos on jatkossa pitänyt oireet poissa. Muut ilmoitetut sairaudet olivat lähinnä yksittäistapauksia tai iän mukanaan tuomia vanhuuden ongelmia. Bedlingtoninterrieri on huomattavan pitkäikäinen.